Nuori Taiteessa pääsin soveltamaan opintojen aikana kerryttämääni tietämystä ja oppimaan projektinhallinnan taitoja sekä näkemään minkälaista kulttuurinen nuorisotyö on käytännössä. 

Harjoittelussa pääsin hyödyntämään Taidehistorian oppiaineessa kehittämääni osaamista etenkin minikoulutuksen ja Tietotiistain toteuttamisessa. Lisäksi sain uusia taitoja tapahtumatuottamisesta erityisesti pikkujoulujen järjestämisessä. Näistä kokonaisuuksista tarkemmin alla.

Tietotiistai: Missä menee taiteen ja käsityön raja?

Tietotiistai on Nuori Taiteen Instagramiin noin kerran kuukaudessa tuotettava tarinasarja, joka käsittelee jotain visuaalisen kulttuurin teemaa. Sain itse valita muutaman aiheen, mistä voisin tehdä Tietotiistaihin sisältöä. Jotta Tietotiistain tekeminen olisi mahdollisimman osallistavaa, pyysin seuraajia valitsemaan aiheista kiinnostavimman. Aiheeksi valikoitui Missä menee taiteen ja käsityön raja?

Esittelin Tietotiistaissa, kuinka taiteen ja käsityön koettu raja on muuttunut ajan saatossa samalla kun taiteen käsitys on muuttunut. Tutustutin seuraajat esimerkiksi Ai Wei Wein keraamisiin lautasiin, joissa käsitellään maahanmuuttokriisiä ja niin kutsuttuun Kukkoryijyyn, joka esiintyy Akseli Gallen-Kallelan Pariisissa maalaamien teosten taustalla. Näiden teosten kautta pyrin näyttämään, että taiteen ja käsityön raja voi olla häilyvämpi kuin luulisi. Nykypäivän taidenäyttelyesimerkkien kautta pyrin hahmottamaan sitä, kuinka postmodernismi on liudentanut taiteen ja käsityön rajaa entisestään. 

Sisällön tuottaminen Instagramiin oli minulle työtehtävänä uutta. Aluksi luulin, että koska en ole kovin aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä, vaatisi sisällöntuottaminen minulta enemmän mehuja ja yllätyinkin siitä, kuinka kivaa ja helppoa se oli. Oli erityisen kiva leikitellä eri pohjilla ja grafiikoilla, kun suunnittelin postauksen visuaalista ilmettä. 

Tarinasarja oli osallistava ja 65% vastaajista ilmaisi kyselyssä, että heidän käsityksensä taiteen ja käsityön rajoista laajeni hieman. Tietotiistain tekemisessä osoittautui hyödylliseksi käyttää opinnoissa kehittämiäni taustatutkimustaitoja. Uusi haaste oli tiedon tekeminen helposti purtavaksi ja kiinnostavaksi sekä nuoremmillekin katsojille ymmärrettäväksi. Lisäksi tieto oli tiivistettävä visuaalisesti miellyttävään pakettiin ennalta sovitussa ajassa.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Kolme kuvakaappausta Tietotiistain sisällöstä

Minikoulutus Nuori Taide 2023 -tapahtuman tuotantotiimille

Minikoulutuksen pitäminen oli ihana ja inspiroiva kokemus! Koulutuksessa pääsin eniten hyödyntämään Taidehistorian oppiaineessa kehittämiäni taitoja ja haastamaan itseäni. Sain soveltaa oppimaani sillä tavoin, miten en ole yliopistossa vielä päässyt tekemään, sillä kandivaiheessa ei ole tullut mahdollisuutta pitää tällaista pitkää puhekokonaisuutta yksin.

Minikoulutuksen tarkoituksena oli pitää tunnin pituinen koulutus jostain visuaalisen kulttuurin aiheesta Nuori Taide 2023 -tapahtuman tuotantotiimille. Aluksi valitsin kolme aihetta, joista tapahtuman tuotantoassistentit saivat valita kiinnostavimman. Kahden aiheen välille tuli tasapeli, joten päätin yhdistää niiden teemat. Tuotantoassistentteja kiinnosti selkeästi ympäristökriisin suhde taiteeseen ja ylipäätänsä se miten taiteen tutkimusta tehdään. Minikoulutuksen aiheeksi tuli siis Miten taidetta tutkitaan? Taiteen tutkimuksen tärkeitä kysymyksiä Antroposeenin ajalla. 

Kyselyn ohjailemana rajasin tutkimusnäkökulmat ympäristökriisin mukanaan tuomiin tutkimussuuntauksiin, jolloin pääsimme koulutuksessa pohtimaan, miten ympäristöteemoja käsitellään taiteessa ja tutkimuksen puolella. Minikoulutuksen tavoitteena oli herätellä nuorissa tuotantoassistenteissa kykyä katsella teoksia uusista tulokulmista ja pohtia miten ympäristökriisi vaikuttaa kaikkeen ympärillämme, ja siksi myös taiteen tekemiseen sekä tutkimiseen. Samalla kuulijat pääsivät pohtimaan omia teoksiaan tutkimuksellisesta näkökulmasta ja luento synnyttikin oikein hedelmällistä keskustelua. 

 Koulutus onnistui mielestäni erityisen hyvin. Olin ylpeä omista dioistani – visuaalisesta ilmeestä sisältöön asti. Puhuessani yleisölle tajusin, kuinka paljon nautin luennoimisesta. Sain pidettyä tunnin pituisen luennon ilman muistiinpanoja ja kuulijat kysyivät mielenkiintoisia täydentäviä kysymyksiä. Nuorten kysymyksiin vastatessa myös huomasin, kuinka paljon minulta löytyykään kaikenlaista taidehistoriallista nippelitietoa. Haluan todellakin jatkossakin tehdä enemmän tällaisia hommia: taiteesta puhuminen sopii minulle!

Teksti jatkuu kuvien jälkeen.

Minä pitämässä minikoulutusta

Kuvakaappaus Miten taidetta tutkitaan? -minikoulutuksen diasta

Nuori Taiteen pikkujoulujen tapahtumatuottaminen

Pikkujoulujen järjestelyissä sain hypätä nopeasti syvään päähän: en ole ennen järjestänyt mitään tapahtumia ja yhtäkkiä sainkin toteuttaa kokonaiset pikkujoulut 20-40 henkilölle kahden viikon varoitusajalla. Nautin haasteista ja monipuolisista työtehtävistä, joten otin tehtävän innoissaan vastaan. Kahdessa viikossa sitten onnistuin varaamaan tilan, hoitamaan juhlaan esiintyjät, budjetoimaan tarjoilut, kirjoittamaan kutsut, järjestämään tapahtumaa varten lippuarvonnan ja tekemään tapahtuman julisteet. Lopuksi vielä juonsin itse tapahtuman!

Juhlissa Aatos Ketvel esitti upeita lavarunojaan ja Alfred Paavola tarjosi hienoa jazz-kitarointia. Miré Mertanen esitteli Meidän Maaseutumestat-hankkeen ja tuotantoryhmä esitteli 13.5.2023 järjestettävää Nuori Taide 2023 -tapahtumaa.

Tunnelma oli mukavan rento ja juhlat olisivat voineet kestää pidempäänkin, jos vain tilavaraus olisi sallinut! Pikkujouluissa oli kiva nähdä, miten toisillee tutut Nuori Taiteen toimintaan osallistuneet ja ekaa kertaa mukana olevat tutustuivat lisää toisiinsa. 

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Nuori Taide 2023 -tapahtuman tuotantoryhmän Helmi, Karoliina, Anni, Säihke ja Moona esittelevät tapahtumaa ja sen teemaa ’loiste’.

Lopuksi

Harjoittelujakso oli todella antoisa. Vaikka olin Nuori Taiteella tuotantoassistenttina vain pari kuukautta, pääsin testaamaan taitojani todella monipuolisesti eri työtehtävissä ja sain kerrytettyä kokemusta omalta alalta. Huomasin tykkääväni projektityössä siitä, että työtehtävät vaihtelevat, saan hyödyntää visuaalisia taitojani ja että jokainen työtehtävä suuntaa selkeästi tietyn projektin loppuunsaattamista kohti, jolloin päämäärä on selkeä, ja seuraava projekti tuo aina uudenlaisia haasteita ja anteja.

Tykkäsin paljon nuorten kanssa työskentelystä ja harjoittelujakson aikana tajusin kuinka antoisaa kulttuurinen nuorisotyö voi olla. Harjoittelun aikana oli kiinnostavaa keskustella nuorten taiteentekijöiden kanssa, päästä nostamaan heidän teoksiaan Instagramin esittelyihin ja nähdä minkälaisia erilaisia taideprojekteja nuorilla on meneillään.

Kiitos antoisasta harjoittelukokemuksesta kaikille, joiden kanssa pääsin tekemään yhteistyötä! Erityiskiitos harjoittelun ohjaajalle Anni Rupposelle mahtavasta ohjaamisesta, vapaiden käsien antamisesta ja lämpimästä sekä innostavasta asenteesta! 🙂

Terkuin,
Elina Eskola
Tuotantoassistentti

The post Kokemukseni korkeakoulu-harjoittelijana Nuori Taiteessa appeared first on nuoritaide.fi.